KISAKAMMO!

Heippa! Tänääh vähän erilaisempaa postausta liittyen minun kisakammooni.

Pienempänä olin todella innokas kisaamaan ja aina menossa mahdollisuuden tullen. Sitten kuitenkin mokasin pariin otteeseen unohtamalla radan ja sen jälkeen olen ''pelännyt'' kisoihin menoa. 10-12 vuotiaana kilpailin pienissä seurakisoissa Nappi-ponilla. Silloin kisaaminen oli mukavaa ja leikkimielistä, oltiin yleensä luokissa joissa kaikki puhtaan radan suorittaneet palkittiin. Niissä luokissa estemäärät olivat pienet ja radat olivat helppo muistaa! Sitten aateltiin että jospa koitettaisiin vähän jotain korkeampaa, (50cm). No tässä radassa olikin jo uusinta ja minä pikkutyttönä en sitä koko rataa tietenkään muistanut, ja tästä sitten vähän ehkä otin nokkiini. Ja siinä se minun ainoa uusinta luokka olikin. Tämän luokan jälkeen olen mennyt vain pikkuluokkia Napin kanssa ja ne ovat olleet tosi hyviä kokemuksia! Kiitos Roosalle ja Hillalle kun sain Nasulla mennä vähän kokeilemaan ''kisaelämää''

Yllä olevat kuvat ovat Roosan ja Hillan blogista!

Pidetään ponin kanssa edelleen yhtä joka viikko! <3

Osallistuinhan minä kaikenlaisiin tallikisoihin yms. Ja elämäni ensimmäiset kisat hevosen kanssa oli kun olin 13 vuotias, ja tarkemmin ajatellen ne olivat myös minun viimeiset kisani tähän mennessä. Jälleen kerran unohdin radan ja siihen stoppasi minun kisaaminen. Siitä se kammo ja pelkäminen lähti. Ja mitä minä muka pelkään? Pelkään ison ihmismäärän edessä mokaavani niinkin tyhmällä tavalla etten muista rataa tai en osaa muutenkaan käyttäytyä niinkuin radalla nyt kuuluukin.

No näköjään 3 vuotta siihen menikin että uskaltaudun taas kisaamaan. Tiedän että kisapäivänä 6.9.2015 minulla ei ole mukavat oltvat ja tuskastuttaa varmasti paljon, mutta kerran kun sinne menee ja saa hyvän suorituksen, seuraava kerta on aina helpompi! Toivottavasti ainakin.

Tällä balleriinapojalla syksyllä kisaamaan :D Jäiks!

Eli tosiaan 6.9.2015 on ensimmäiset estekisani 3 vuoteen. Nämä kisat menen Sasulla ja 70cm luokan. Luokassa ei ole uusintaa ja kaikki puhtaan radan suorittaneet palkitaan, tosin sanoen hyvät kisat aloittaa tämä kisaputki! Enään en voi perua menemistäni sillä hevonen on jo varattu käyttööni ja Anni, Sanni ja Iitu suuttuis jos en menis, no ei vaiskaan. Parasta kannustusta olen saanut tytöiltä jotka ovat jo melkeen vuoden verran rohkassut minua menemään kisoihin, kiitos tytöt! Työnne palkitaan ensikuussa! <3

Onko teillä jollain muilla kisakammoa? Entä onko teillä hyviä neuvoja sen voittamiseen?

-Nea